Uudelleenlämmitetyt Pisarat maistuvat tuoreilta

Olihan sen pakko tapahtua. Joensuun ylioppilasteatteri on tehnyt joka vuosi lyhytnäytelmäkokonaisuuden Pisarat-nimellä jo ties kuinka kauan. Nyt, 18. Pisarat kaivelee näytelmäarkistosta nipun aikaisempien vuosien tuotoksia, lykkää ne mikroaaltouuniin ja tarjoilee uudestaan. Tämä nyt kuulostaa kovin nihkeältä, mutta ei se sitä ole. On todella kiinnostavaa nähdä mininäytelmiä uudelleentulkittuina ja ainakin osittain uuden porukan tekemänä. Jos taas ei ole minun tapaani käynyt katsomassa kaikkia Pisaroita osapuilleen viimeisen kymmenen vuoden aikana, eivätkä näytelmäpätkät ole tuttuja, voi niitä vapautuneesti katsoa uusina. Yhdessäkään viidestä näytelmästä ei tule sitä vaivaannuttavaa tunnetta, etteivät ne olisi kestäneet aikaa.

Pisarat IX: Etsivät Pisarat -arviossani vuodelta 2012 harmittelen Lepakot lentävät öisin -lyhytnäytelmän ohjauksen (Marja Kuokkanen) löysyyttä ja totean näytelmästä:

”Kunhan se valmistuu, niin siitä tulee varmaan aika hyvä”

Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin ei näytelmä Timo Ventolan ohjaamana ole tullut juuri sen valmiimmaksi. Kyseessä on tragedian muotoon puettu dekkari, josta ei juonen syvyyttä kannata liiemmälti etsiä. Se ei haittaisi, jos rytmi, näyttelijäntyö ja lavakuva olisivat hiukan hiotumpia.

Alun vaikeus karisee nopeasti

Jiri-Aleksi Peltokorpi paiskautuu lavalle Objekti-lyhytnäytelmässä ja pelastaa tilanteen. Hän on ilmaisuvoimainen ja ehkä harjaantumaton, mutta lahjakas näyttelijä, joka kykenee selvästi heittäytymään. Näytelmä kuvaa rautalangasta vääntäen, mutta tyylikkäästi sitä, kuinka esineellistämme toisiamme. Sopivan naseva ja yksinkertainen pieni teos.

Pölyä jatkaa samankaltaisella konseptilla kuin Objekti, mutta keskittyy valistamaan yleisöä. Emilia Toropaisen ohjauksessa lyhytnäytelmä on ilahduttavan erilainen kuin vuoden 2015 Eveliina Rikkisen kirjoittama ja ohjaama alkuperäisversio. Siinä missä Tuija Lappalainen teki vuonna 2015 vavahduttavan yksilösuorituksen, tuo Toropainen lavalle kolme näyttelijää Jonna Ikäläisen, Aleksantra Korhosen ja Timo Villasen, jotka kiertävät samojen neuroottisten puuhien parissa. Kokonaisuus on hallittu ja intensiteetti kasvaa rajusti tekstin edetessä. Näyttelijöiden silmistä paistaa läsnäolo. Hieno pätkä!

Vuosikerta 2013 näyttää olleen erinomainen

Alkujaan Jarkko Siraisen vuoden 2013 Pisaroihin kirjoittama Hikikomero toimii erinomaisesti myös uudelleenlämmitettynä. Nuoren miehen naisenkaipuu ja tuhoisa epävarmuus välittyvät tehokkaasti synkeässä tarinassa. Kolmikko Timo Villanen, Pinja Kuntola sekä Oona Heikkinen tekevät kaikki upeaa työtä lavalla. Erityisen mieleenpainuvaa on Heikkisen tarkoituksellisen provokatiivinen lavatyöskentely.

Samoista vuoden 2013 Pisaroista on otettu mukaan toinenkin näytelmä. Alkuperäisteos Hissi oli Risto Saravon käsialaa, mutta nyt sen nappaa kouriinsa Tuomas Uusitalo ja muokkaa omakseen. Melkein 18 kerrosta on absurdia ja mustaa huumoria pursuileva teos, jossa alkuperäistekstin selkeämpi yhteiskunnallisuus välittyy nyt eri tavalla, mutta aivan yhtä tehokkaasti. Jiri-Aleksi Peltokorpi tekee hienon roolityön, mutta todellisen vaikutuksen tekee Iina Hirvonen kapinaan ryhtyvänä tekoälynä.

Tuoreudella on arvonsa, mutta makaronilaatikkokin on usein parempaa uudelleenlämmitettynä kun ainekset ovat ehtineet vähän pitempään muhia ja hautua. Niin voi näköjään sanoa myös monista Pisaroiden lyhytnäytelmistä.

Pisarat XVII: Arkistojen aarteita

Tuotanto: Netta Kivimäki
Dramaturginen kokonaisuus: Tiina Lampén

Lepakot lentävät öisin

Ohjaus: Timo Ventola
Rooleissa: Annika Jääskeläinen, Eveliina Rytkönen, Unto Koskinen, Aino Vartiainen, Tuomas Halonen, Maarit Ryynänen

Objekti

Ohjaus: Miiru Mikkonen
Rooleissa: Jiri-Aleksi Peltokorpi, Iina Hirvonen, Annika Laitinen, Jenina Soimala

Pölyä

Ohjaus: Emilia Toropainen
Rooleissa: Jonna Ikäläinen, Aleksantra Korhonen ja Timo Villanen

Hikikomero

Ohjaus: Marja Kuokkanen
Rooleissa: Oona Heikkinen, Timo Villanen, Pinja Kuntonen

Melkein 18 kerrosta

Ohjaus: Tuomas Uusitalo
Rooleissa: Iina Hirvonen, Jiri-Aleksi Peltokorpi ja Tuomas Halonen