Piinaavan tehokas kuvaus sodan hulluudesta

Taistelulähetit – 1917 on poikkeuksellisen intensiivinen ja armoton sotaelokuva. Nuori korpraali Blake (Dean-Charles Chapman) toverinsa Schofieldin (George MacKay) kanssa määrätään äärimmäisen vaaralliseen tehtävään ja panoksena on 1600 aseveljen sekä oman veljen henki. Elokuvan brutaalin realistinen tyyli sekä tieto siitä, millainen lihamylly ensimmäinen maailmansota oli saavat ennakoimaan, että jälki ei tule olemaan kaunista.

Leffan loppumaton kamera-ajo tekee vaikutelman siitä, että elokuva olisi tosiaan yhtä kohtausta. Tämä yhdistettynä armottomaan realismiin tekee elokuvasta melkein liian piinaavan ja vähintäänkin erittäin vaikuttavan. Tämä on selvästi tietokonepelien parissa kasvaneen sukupolven elokuva, jossa näkökulma pysyy tiukasti päähenkilössä kameran kulkiessa mukana vääjäämättömällä painokkuudella. Sota lyö valkokankaalta silmille juuri niin järjenköyhänä, typeränä ja rumana puuhana kuin sen voi kuvitella olevan. Isänmaallinen eetos ja romantisointi puuttuvat leffasta täysin.

Huomionarvoista on se, että Taistelulähetit ei mässäile väkivallalla tai estetisoi sitä eikä asepornoakaan ole lainkaan. Tämä on harvinaista modernissa sotaleffassa.

Synkkyyttä tarinaan lisää elokuvan välittämä vahva tuntu siitä, että ihmisillä ei ole juuri vaihtoehtoja. Sodan kurimuksessa yritetään selviytyä miten parhaiten taidetaan, eikä mikään hyvä-paha -asetelma ole helpottamassa olemista. Sankaritekoja tehdään, mutta niiltäkin riisutaan loisto – mitali vaihtuu vaikka viinipulloon, johonkin tärkeämpään – ja lopulta merkittävää on hengissä selviytyminen.

Rajattu näkökulma kiinnittää huomion

Toteutustapa on sikälikin kiinnostava, että vaikka kamera seuraa vääjäämättä päähenkilöä ei elokuva ole päähenkilökeskeinen. Näyttelijäntyö on ansiokasta, mutta huomio ei niinkään kiinnity siihen. Jos siinä olisi vikaa, niin toki kiinnittyisi. Rajatun näkökulman vuoksi katsoja keskittyy tiukemmin siihen, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Ohjaaja puolestaan malttaa olla leikkimättä liikaa tällä teholla, joten se kantaa läpi leffan.

Sam Mendes on saanut puskettua maailmalle merkittävän elokuvan puitteet täyttävän elokuvan, joka sivuuttaa useimmat sotaleffojen kliseet. Ehkä ensimmäinen maailmansota on jo tarpeeksi kaukana, jotta sitä voidaan käsitellä ilman nationalistista riehumista. Tai ehkä Erich Maria Remarque asetti vuonna 1929 vain niin hienon ennakkotapauksen sen sodan tylyn realistisesta käsittelystä, että siitä on ollut helppo jatkaa.

Onko se edes sotaleffa

Sotaleffa voi olla hyvä tai huono monella tapaa. Esimerkiksi Starship Troopers (1997) on satiirisena ja viiltävänä fasistisen sotahurman kuvauksena aivan loistava. Toisaalta on joitakin leffoja – kuten vaikka Isku Mogadishuun (2001) – jossa sen ”me olemme täällä pelastamassa maailman” -sankarihyvistelyn voi antaa anteeksi kun leffa on sentään aika laadukas. Sitten on jotain American Sniperin (2014) tai Midwayn (2019) kaltaisia, jotka ovat hurmahenkisyydessään vaivaannuttavia.

Taistelulähetit pakenee selkeää määrittelyä siihen tapaan kuin laatuleffat usein tekevät ja haastaa katsojan. Voi perustellusti kysyä onko se oikeastaan edes sotaleffa. Sitä on jo sanottu mestariteokseksi ja vaikka vielä vähän kakistelen, niin lopulta ehkä päätän taipua olemaan samaa mieltä.

Ensi-ilta: 24.1.2020
Ikäraja: 16
Pituus: 119 min.
Ohjaus: Sam Mendes
Käsikirjoitus: Sam Mendes, Krysty Wilson-Cairns
Rooleissa: Benedict Cumberbatch, George MacKay, Dean-Charles Chapman, Richard Madden, Mark Strong, Colin Firth